tiistai 17. marraskuuta 2009

"Vaatii luonnetta olla ostamatta, vaikka on rahaa"

Näin toteaa Wagner eilisessä hesarissa, lue strippi täältä. Viisaita sanoja tältä sovinistipossulta.

Päätin nimittäin kuun alussa selvitä tämän kuun alle 150€ kulutuksella, eli 5€ per päivä. Kuukausi on lyhyt aika, tuo menee vaikka päällä seisoen. Eikö? Vai meneekö sittenkään?

Päätös on osoittautunut henkisesti paljon haastavammaksi kuin odotin. Sinänsä projekti etenee hyvin, olen käyttänyt vasta 61€ ja on jo 17. päivä menossa, joten olen 20€ plussalla. Mutta jotenkin ajatus ahdistaa, sellainen tietynlainen vapauden tunne puuttuu.

Ja kun miettii tuota 150 euroa, niin ei se hirveästi olekaan. Matkakorttiin menee helposti 20€, yksi menopaluu Helsinkiin vie jo 7€. D-vitamiinipurkki vie taas kahden päivän varat.. Tuttu tuo viskipullon matkoilta, siihen menee 3 päivän varat. Että eipä tässä sittenkään jää rahaa mihinkään ylimääräiseen. No okei, viskipullo ei olisi pakollinen, mutta silti. :)

Entäs sitten jos pitäisikin uutta vaatetta ostaa? Tai jokin kodinkone menisi rikki? Monelle tämä on arkipäivää kotimaassamme, saati sitten maailmalla, jossa eläisi herroiksi näillä summilla.

Suosittelen kuitenkin kokeilemaan, antaa mukavasti uutta perspektiiviä.

6 kommenttia:

  1. Mä teen kanssa usein itselleni haasteita ja yritän pärjätä tietyllä rahamäärällä tietyn aikaa. Silloin sitä huomaa miten helpolla oikeasti vois pärjätä. Ja kokee onnistumisen tunteita jos ja kun onnistuu tavoitteessa :) MUTTA sitten on just nuo kaikenlaiset suunnittelemattomat menot. Jos jotain menee rikki, joutuu käydä apteekissa tai jotain muuta vastaavaa, viedä koiran eläinlääkäriin, se vasta maksaakin. Nimin. kokemusta on :) Ei paljon naurata kun äkillisestä leikkauksesta joutui maksamaan 500€ :/

    VastaaPoista
  2. Kiitos kommentistasi blogiini!

    Hauska sattuma, sillä tyttöystäväni on puhunut blogistasi viime aikoina, ja tarkoitukseni on jo pari viikkoa ollut tutustua siihen. Nyt voinkin hoitaa asian "vastavierailun" merkeissä. :) Asenteesi on kohdallaan, ja opin varmasti blogistasi jotakin uutta, vaikkei meidänkään talous nykyään paljon jätettä tuota.

    Opiskelijana olen itsekin joskus tehnyt tuollaisia kuukauden rahankäyttötavoitteita. Yleensä olen turhautuneena lopettanut seuraamisen juuri siinä vaiheessa, kun pakollisia menoja ilmaantuu vaikkapa sähkölaskun muodossa (eli viikon menot yhdellä kerralla). Kyllä tuollainen kuukausi silti kasvattaa, itse olen ainakin nykyään sitä mieltä että fiksulle opintotuki ja kesätöistä saadut säästöt saavat riittää, ainakin jos asumisessa vuokra on kohtuullinen. Ja jokainen voi omalla kohdallaan aina miettiä, millä sijalla se viskipullo on omassa tärkeysjärjestyksessä! ;)

    Rauno

    VastaaPoista
  3. mulle tuo ei ole mikään haaste vaan arkipäivää. en ole vielä tienannut ikinä niin paljon että jäisi käteen yli satanen vuokran ja sähkölaskun ja puhelinlaskun jälkeen. että kyllä sillä elää, kun on pakko. pitää vain tosiaan joskus elää vielä niukemmin, että on varalla säästöjä yllättäviin menoihin.

    VastaaPoista
  4. Nempula: Ja sen haasteen on oltava sellainen, että välillä ihan joutuu miettimään miten siitä selviää. Tulee kunnolla se onnistumisen fiilis. :)

    rraug: No onpas sattuma tosiaan! Niin ja tähän 150€ budjettiin ei nyt kuulu kiinteät kulut, vain ruoka ja sen sellainen.

    VastaaPoista
  5. Huomasin tuon 150€ haastemeiningin, mä aion koittaa kanssa samaa. Tottahan on sekin, että opiskeluaika ei nyt niin valovuosien päässä ole, ettenkö tietäisi että homma onnistuu ihan hyvin. Joulun alle vielä ehtisi koittaa :)

    VastaaPoista
  6. Ja tänä perjantaina kaikki viettää Älä osta mitään -päivää, eikö niin :)

    -Nettis

    VastaaPoista