Matkailu avartaa, sanotaan. Totta tosiaan tekee. Kiersin Eurooppaa junalla ja laivoilla yhteensä reilut 8 400km. Reissu oli aivan mahtava, mutta toisaalta huomasin, ettei Eurooppa olekaan ihan sellainen kuin olen luullut. Tavallisilla viikonloppumatkoilla kun jää niin paljon näkemättä. Tässä hieman ympäristönäkökulmia matkalta:

Euroopan maissa oli selviä eroja siinä, miten ympäristöasiat näkyivät. Näin pintapuolisesti nähtynä laittaisin edelläkävijöiksi Ruotsin, Saksan ja Itävallan, keskitasolle Ranskan ja Tanskan, sekä pohjalle Italian ja Kreikan. Alankomaista en oikein osaa sanoa. Mutta näihin vaikutti mm. nähdyt tuulivoimalat, aurinkopaneelit, luomumarketit, roskaisuus, ympäristö, kierrätyksen puute jne. Luomumarketeista kirjoitan vielä hieman tarkemmin erikseen.
Sanotaan myös, etteivät kaupungit ole koskaan valmiita. Saisivat pikkuhiljaa jo olla! Etenkin Italian itärannikko oli omalla tavallaan masentavaa: Rakennettua rantaa kilometristä toiseen, satojen kilometrien matkalta. Joskus saattoi olla parin kilometrin rakentamaton pätkä, mutta sieltäkin näkyi yleensä joku halli, rakennus tai vähintäänkin peltoa. Puhdasta luontoa tuolla on turha etsiä. Toinen erityisen "masentava" paikka ympäristönäkökulmasta oli Alankomaat.
Tuntuukin että koko Eurooppa on rakennettu täyteen. 8 400km hallia, kerrostaloa, markettia, lisää hallia, tehtaita jne pistää kyllä arvostamaan suomalaista luontoa (jossa tosin olisi myös parannettavaa). Alpit ja muut vuoristomaisemat tosin olivat mukavia välissä, sillä niihin ihminen ei ole viitsinyt juurikaan levittäytyä.
Yleensä matkoilla on ensimmäisinä päivinä mielessä kuinka ulkomailla asiat ovat niin paljon paremmin. Mutta pidemmän ajan kuluessa alkaa kuitenkin huomaamaan miten hyvin asiat ovatkaan Suomessa. Tietysti täälläkin olisi paljon opittavaa, mutta ei kaikki ole muualla paremmin. Tosiaan voi sanoa, että matkailu avartaa. :)
Huomenna matka jatkuu vielä takaisin Espooseen, jossa pääseekin taas päivittelemään jätetilastoja.