Sähkönkulutukseni

Yksi mielenkiinnon kohteistani on sähkönkulutuksen seuranta ja sen minimointi. Sähköyhtiöni, Helen, muistikin minua juuri vuotuisella kulutusraportilla, ja laitanpa sen tähän näkyville.

Jos mennään historiassa taakse päin, ovat edelliset vuodet olleet ~5000 -> 2500 -> 1756 -> 1802 -> 1701 -> 1700kWh. Alussa lasku on ollut todella merkittävä, mutta viime vuosina kehitys on jumahtanut. Tosin asunnon asukasluku nousi kahteen tuossa välissä kulutusta kuitenkaan nostamatta!


Muutamia tekoja joilla olen pyrkinyt laskemaan kulutusta:

• Akvaariosta luopuminen 2009
• Energiarohmusta telkkarista luopuminen 2011
• Imurin vaihto Electroluxin Green-imuriin 2012
• Jääkaapin hehkulamppu Led-lampuksi 2012
• Keittolevyn vaihto induktiolevyksi 2010
• Modeemin ja WLAN-boksin yhdistäminen 2011
• Tietokoneen osien vaihtoa energiatehokkaammiksi 2007 - 2012
• Näytönohjain Radeon 5770 -> 7770
• Prosessori E6750 -> E8400 -> i5-3450S
• Näyttö LCD -> LED
• Virtalähde perus -> EnerMax Pro82+
• Valaistus hehkulampuista loisteputkiin 2007
• Valaistus loisteputkista ledeihin 2009-2012
• Vahvistin ja 5.1 kaiuttimien vaihto 2.0 aktiivikaiuttimiin 2011
• Videotykin vaihto LED-telkkuun 2011

Harmi vaan että enää ei oikein ole parannettavaa, sillä kulutustottumuksetkin ovat pienet.. Suurimman osan sähköstä vievät jääkaappipakastin ja liesituuletin, mutta niihin en pysty vaikuttamaan.

Niin ja todettakoon vielä että kaikelle vanhalle tavaralle on aina löytynyt käyttäjä ennen uuden hankintaa.

Mikäli olet päässyt kulutukseni alle niin kerro toki, ja vinkkejä otetaan mielellään vastaan. :)

Viikko 50

Kolmanneksi viimeinen viikko kirjattu!

Ja samalla meni 30 kilon raja rikki.

Päivä 350- 30 192g jätettä

Kun asiat menevät joskus överiksi

Tänään roskatuvassa käydessäni huomasin, että joku naapureista oli ostanut 64" plasma-TV:n.

Siis ihan oikeasti, mihin tuollaista tarvitaan? Ensinnäkin kulutus on aivan järkyttävä. Toiseksi se kuvastaa hyvin nykymenoa: Aina vain suurempaa ja suurempaa, vaikka hyötyä siitä ei enää olisikaan. Sitten vielä kehdataan valittaa energian liian korkeasta hinnasta..

Minullakin on suhteellisen uusi telkkari, mutta kyseessä on 40" LED-telkku, jonka valinnassa tärkein ominaisuus oli A-energialuokka.

Verrataanpa parin telkkarin kulutusta:

Tuosta on helppo nähdä, milloin ollaan vielä järkevissä rajoissa. Jos isoa pitää saada niin 55" LED-telkkarikaan ei vielä kovin hirveästi syö sähköä.

Päästötöntä ruohonleikkuuta - Fiskars Momentum

Monen monta vuotta minulla oli arkkivihollinen, pakollinen joka viikkoinen paha, joka soti kaikkia perusarvojani vastaan. Nimittäin polttomoottoriruohonleikkuri.

Nämä äänekkäät koneet pitävät melua ja syöttävät karsinogeenejä käyttäjälleen. Vaikka bensan kulutus onkin pientä, puuttuu pienkoneista pitkälti suodattimet, jolloin päästöt ja pienhiukkaset kulkeutuvat suoraan lähiympäristöön - eli ruohonleikkaajan hengitettäväksi. Kelaleikkuri puolestaan ei tullut kuuloon nurmikon koon vuoksi, koska vanhallakin leikkurilla leikkuu kesti 3-5h. Sama koski sähköruohonleikkureita.

Kunnes sitten eräänä päivänä törmäsin netissä Fiskarsin mainokseen uudenlaisesta kelaleikkurista, Fiskars Momentumista. Eli suorinta reittiä K-rautaan, vähän tinkimistä ja antamaan laite sopivasti isälle synttärilahjaksi. Käyttökokemusta ollaankin sitten kerätty kaksi kesää tätä arvostelua varten.

 
Käyttö

Suoraan sanottuna leikkaaminen Momentumilla on mahtavaa. Laite on äänetön, pientä huminaa lukuun ottamatta, joten nurmikon voi leikata halutessaan mihin vuorokaudenaikaan tahansa. Testatusti laitteella on leikattu kello 06.00 herättämättä talon väkeä!

Leikkuri on nopea leveän leikkurin ansiosta. Kela heittää leikatun ruohon eteen, jolloin se ei tule jaloille. Haittapuolena käyttö menee raskaaksi, jos leikattava nurmikko on pitempää. Tähän tosin Fiskars tarjoaa nykyään keräintä, jota en ole vielä päässyt testaamaan.

Lisäksi kelaleikkuri on nurmikolle parempi vaihtoehto, sillä se leikkaa kauniisti ruohot, kun taas perinteinen leikkuri repii ruohot katki. Näin sanoivat amerikkalaiset nurmikkohifistit, ja itsekin todistin todeksi nurmikon muuttuvan hieman sirommaksi ja kevyemmäksi. Tämän vuoksi ruoho ei myöskään värjää enää kenkiä leikattaessa.

On kuitenkin muutamia asioita, jotka tulee ottaa huomioon kelaleikkureita käyttäessä:

1. Nurmikkoa ON leikattava säännöllisesti. Sopiva aikaväli on noin 3-4 vuorokauden välein, jolloin leikkaaminen pysyy kevyenä.

2. Leikkaaminen on hieman raskaampaa kuin polttomoottorisella, mutta kannattaa ottaa se kuntoiluna. Puolustuksena sanottakoon, että kaikki laitetta kokeilleet henkilöt ovat ihmetelleet kuinka kevyt laite on käyttää.

3. Pitkää nurmikkoa leikattaessa nurmikko tulee lyhentää pätkissä, esim ensin 7cm ja sitten 3cm.


Loppusanat

Laite on melko arvokas, noin 250€, mutta tähän jos johonkin pätee vanhan kansan viisaus: Työkoneissa ei kannata säästää. Laatu on hyvä, leikkaaminen nopeaa ja kaiken kaikkiaan olen todella tyytyväinen. Leikkuri on tavallisia leikkureita kevyempi, jolloin se on myös helppo laittaa pikalukkojen ansiosta osiin ja kuljettaa vaikka auton takakontissa.

Miinuspuolena on pitkän nurmikon vaikea leikkaaminen. Lisäksi etupyörien laatu ei ole muun leikkurin tasolla, joskaan renkaissa ei ole vielä esiintynyt mitään ongelmaa.
 
Ihan kaikille tästä laitteesta ei kuitenkaan ole. Älä hanki leikkuria, mikäli:
 -Pihasi on sammalpitoinen
 -Haluat päästä mahdollisimman helpolla
 -Et pysty leikkaamaan nurmikkoa säännöllisesti


Muussa tapauksessa.. Ole rohkea ja kokeile!

Arvosana 9/10.

Viikko 49

Noniin ja tuo viikko pois, jotta saa vanhoja muovikasseja pois vaatekaapista. :)

Taidan kyllä olla postin painajaisasiakas, sillä paperia ei tule enää juuri yhtään. Ja nykyään vielä vähemmän kun loputkin kirjeet tulevat Netpostin kautta.

Päivä 343 - 29 936g jätettä

Kaupunkihelmiä Leppävaarassa

Leppävaara, tämä Espoon suurin lähiö, on paljon muutakin kuin Sello ja vanhan puolen denat.

Olin kerran aikaisemmin bongannut eräältä parvekkeelta aurinkopaneelin, ja tänään halusin selvittää onko paneeli ainoa laatuaan, vai löytyisikö tästä kaupunkikeskuksesta enemmänkin merkkejä tulevista energian tuotantomuodoista. Homma olikin niin mielenkiintoista että polkupyörällä katuja ja polkuja kierrellessä kilometrejä kertyi lähemmäs 14.

Ensimmäisenä poljimme pienelle aurinkopaneelille, jonka olin jo bongannut alkukesästä. Arvioni tuosta on 50-60W, ja yksittäisenä paneelina se on todennäköisesti kytketty akkujärjestelmään.

Seuraava kohde löytyi Säterinmetsän päiväkodista, nimittäin pieni tuulimylly.

Säterinmetsältä on lyhyt noin kilometrin matka Ruusutorpan koululle, josta löytyi lisää merkkejä kestävästä rakentamisesta; viherkatot sekä alaovella sijaitsevat aurinkopaneelit. Lisäksi taustalla näkyy erään kerrostalon katolla huomattava määrä lämpökeräimiä, todennäköisesti käyttöveden lämmittämiseen.

 Alaovella olevat aurinkopaneelit. Ilmeisesti Espoon kaupunki testaa päiväkodeissaan/kouluissaan uusiutuvia energiamuotoja. Hienoa toimintaa, vaikkakin näin pienessä mittakaavassa merkitys jääkin lähinnä symboliseksi.

Ja lopuksi esittelen ehkä kauneimman sisäpihan Leppävaarassa. Pihan poikki kulkee puro, jota reunustaa kauniit istutukset sekä pari puron ylittävää siltaa. Lisäksi talon katolla on lämpökeräimet:

Yhteenvetona voin sanoa, että yllätyin suuresti miten paljon asioita voikaan todeta ihan lähiympäristöstäkin pitämällä silmät auki ja kääntymällä poluille, joita ei arjessa huomaa. Lähimatkailua parhaimmillaan!

Metsäsiivous

Mieltäni on kalvanut pidempään eräs ikävä asia kotimetsässämme, nimittäin vuosikymmeniä vanhat piikkilangat. Lisäksi peurat ovat lisääntyneet huimasti alueella viime vuosina, joten olisi vain ajan kysymys kun ne loukkaisivat itsensä näihin melkein näkymättömiin ruosteisiin aitoihin. Eli oli ryhdyttävä tuumasta toimeen!

Ensimmäinen paikka oli työn kannalta suht helppo, eikä vienyt kuin hetken napsia langat pois..

 ... Mutta se toinen paikka. Rauta- ja piikkilangat jatkuivat noin 100 metriä, ja aikaa menikin pari tuntia.

Kun langat lopulta saatiin pois metsästä, pätkittiin ne siisteiksi nipuiksi ja kuskattiin metallikeräykseen.

Piikkilangat ovat kyllä mielettömän vaikeita käsitellä, mutta eivätpä enää häiritse!

Viikko 48

Tulipa vuoden ensimmäinen pesusieni.. Uutta muovista ei ole tullut hankittua, vaan itse asiassa yhä on etsinnässä jokin mukava pellavasieni tai vastaava.

Muuten erittäin pienijätteinen viikko.

Kiinaan

Nyt tulee paha anti-ekoteko.. Lähden kahdeksi viikoksi lomareissulle Hong Kongiin ja etelä-Kiinaan Guangdongin provinssiin. Lentäen. Jep, Eko-Jonillakin on paheensa.

Matkailu on kuitenkin avartavaa, ja tähän olen osittain koukussa. Toisaalta joskus reissussa huomaa kuinka pieni koko Suomi on, saati itse ihmisenä, että vain miettii kannattaako itse yrittää mitään maapallon hyväksi. Mutta aina positiivisuus voittaa, ja tottahan toki kannattaa. :) Isot asiat syntyvät yksittäisistä teoista, ja tähän on historiassakin kaikki perustunut.

Mutta ei mitään niin pahaa etteikö jotain hyvääkin. Kiinassa on nykyään moderni junaverkko, ellei jopa maailman parhaimpia. Matkustaminen onnistuu junalla isojen kaupunkien välillä hetkessä, ja moderneissa kaupungeissa on kattavat metroverkot. Eli busseihin ja takseihin ei usein tarvitse turvautua.

Lisäksi niin hullulta kuin se kuulostaakin, Hong Kong on loistava luontoystävän matkakohde. Noin 70% pinta-alasta on koskematonta, joten patikontireittejä ja luontokohteita löytyy valtavasti. Asuntommekin on maaseudulla, ja vesipuhvelit pörräävät pihalla. :)

Nyt bussiin ja lentokentälle!

Törkymeri

Huomasin vähän aikaa sitten että minulle on syntynyt kiva perinne, nimittäin erään rannan siivoaminen mökkimme lähistöllä. Olisikohan ollut kolmas tai neljäs kevät, kun kiersimme noin parisataa metriä rantaviivaa, ja keräsimme kaikki roskat. Tällä kertaa vain kuvasin löytömme. Ja olipa mukana pieni yllätyskin!

Mutta olihan sitä roskaa taas kertynyt. Paikka on pieni poukama sisäsaaristossa, joten maalaisjärjen mukaan sinne kertynyt roska on tullut kaikki tästä maasta. Hyihyi mökkiläiset.

Itse siivoaminen on kuitenkin kivaa, kun tietää tekevänsä jotain yhteisen hyvän vuoksi. Luin myös lehdestä, että mm. Turussa ja Helsingissä tilastoidaan muutaman rannan roskakertymiä ja rantoja siivotaan alakoululaisten voimin. Opettavaista puuhaa, mutta toivottavasti tätä harrastaa useampikin ja omasta tahdosta. Ja muuallakin kuin vain omassa rannassa.

Mutta nyt takaisin siivoamaamme rantaan. Jos katsoit kuvaa, huomasit ehkä yllätyksen siinä. Jotta saisimme kerättyä kaikki roskat, kiipesin korkealle kivilouhokselle tähystämään viimeisetkin jätteet. Kaislikossa näkyi jotain, nimittäin vanha muovipullo. Ajattelin että voisiko se olla, vihdoinkin kaikkien vuosien jälkeen... Opastin veljeni paikalle ja kyllä, sehän oli pullopostia! Ensimmäistä kertaa elämässäni löysin pullopostia!

Vaikka pullopostikaan ei ole ehkä ympäristön kannalta paras ajatus, piristi se kummasti päivää. Harmiksi en ottanut kuvaa kirjeestä, mutta tulen lisäämään sen jälkikäteen. Kirje oli hauska, lasten piirros uppoavasta purjeveneestä parilla ukkelilla. "Apuva apuva, veneessämme on reikä!"

Viikko 47

Ei olisi kannattanut pitää taukoa, nimittäin viikon 46 muovikassia en löydä mistään. Hämärä mielikuva on siitä, että olisin sen jo dokumentoinut aikanaan, mutta kuvaakaan en löytänyt.. Joten pitänee siirtyä viikkoon 47.

En ymmärrä miten paljon limpparia on tuolloin mennyt, ainakin verrattuna nykyiseen. :)


Päivä 329 - 29 092g jätettä

Paluu

Tänään päätin sen - Nyt on aika ottaa itseään niskasta kiinni ja hoitaa tämä loppuun! Roskatkin ovat odottaneet viikottaisissa muovipusseissaan viime päivityksestä asti, päiviä en edes halua laskea.

Oli myös mukava huomata suuret määrät kommentteja, mutta vähän hävettää jos olen tuottanut huolestumisia. Ei pitäisi noin vain jättää hommia kesken, pyydän anteeksi. :(

Mutta nyt metsästämään se viikko 46, loput kassit löytyivätkin jo. Lisäksi on aika monta ekotekoa josta voisi kirjoittaa. :)